Näkymätöntä taiteen perusopetusta.

Avaimeni ei käy oveen. Lukot on vaihdettu.

Selaan epätoivoisesti kädessäni olevaa nippua ja kokeilen avaimia toisen perään. Teen tätä siitä huolimatta, että näen uutena hohtavasta lukosta nopeasti, ettei mikään avaimistani tule oveen käymään. Lukittu ovi on täystyrmäys: älä tule tänne.

Tilanne hävettää. Eihän tällaista voi käydä, voiko?

Yritän päästä työpaikalleni.

Järjestämme instrumenttiopetusta musiikkiluokkakoululla. Oma käsitykseni tilanteesta on ollut se, että osaltamme tuemme koulun musiikkiluokkatoimintaa järjestämällä instrumenttiopetusta koululla. Tilannetta on edeltänyt pitkään jatkunut, kiristynyt ilmapiiri, jossa meidän soitonopettajien liikkumista ja toimintaa koululla on vähitellen rajoitettu.

Asianosaisten välinpitämättömyys ilmoittaa tilanteesta meille koulun tilojen iltapäivä- ja iltakäyttäjille hämmästyttää.

Harmillisesti ongelma ei ole vain paikallinen: valtakunnallisesti kantautuu viestiä siitä, että taidekasvattajat ja kulttuurintyöntekijät taistelevat usein oikeuksistaan toimia julkisrahoitteisissa tiloissa, kuten kouluilla.

Vähän tunnettu taiteen perusopetus elää nykyisissä rakenteissa usein näkymättömänä.
Eri tahojen tekemillä päätöksillä luodaan mahdollisuuksia tai rajoitetaan palvelun saatavuutta. Lastenkulttuurin kärkihankkeessamme koulun musiikinopettaja saattoi torpata iltapäivän musiikkikerhot opetustilastaan. Ristiriitaista oli, että tilat torppaamalla hän myös torppasi omien oppilaidensa mahdollisuudet musiikin harrastamiseen heidän omalla koulullaan.

Koulu ja taide tuntuvatkin toimivan välillä kuin toisiaan hylkivät magneetit. Samaisessa kärkihankkeessamme vakiintunutta taidekasvatuksen kenttää oli välillä vaikeaa saada mukaan koulujen iltapäivätoiminnan kehittämiseen.
 
Toistuvat taistelut oikeudesta opettaa yhteisissä julkisissa tiloissa uuvuttavat opettajia.
 
Kun lahtelaista musiikkikoulutusta juhlittiin viime vuonna, julkaistuissa historiikeissa tunteisiin vetoavaa oli etenkin se taistelu, jota esimerkiksi tilojen puolesta Lahdessa käytiin. Periksiantamattomuus kuvastaa sitä vihkiytymistä, jota päättäjiin vaikuttaminen ja lakialoitteiden tekeminen toi. Lahtelaisten aloite musiikkiopistolaille vuonna 1968 varmisti musiikkioppilaitosjärjestelmän kasvun valtakunnalliseksi verkostoksi. Lahtelaisen historian lukeminen on itselleni erityisen tunteisiin vetoavaa, koska oma musiikkikasvatukseni sai alkutaipaleensa kaikissa sen lahtelaisissa olomuodoissa: sivutoimipisteen, Hollolan, musiikkiluokilla, konservatorion uraauurtavan puhallinkoulutuksen piirissä, sekä myöhemmin soitonopettajana Nastolan ja Heinolan opetuspisteissä, jotka konservatorion maakunnallisen kehitystyön seurauksena itsenäistyivät musiikkiopistoiksi.
 
Taistelua käydäänkin oikeastaan lasten ja perheiden puolesta. Taidekasvatus on todetusti saavutettavampaa, silloin kun se on lapsia ja perheitä lähellä. Koulupäivään integroidusta painotetusta musiikinopetuksesta on lukuisia hyviä esimerkkejä. Musiikkipainotteisesta toiminnasta kouluilla hyötyvät tutkitusti etenkin pojat, jotka musiikkiopistoissa ovat marginaalissa. Koulupäivän yhteyteen integroitu musiikinopetus voisi ylläpitää tulevaisuudessa myös laajempaa soitinvalikoimaa, joka musiikkiopistoihin hakeutuvien oppilaiden valinnoissa on uriutumassa enää muutaman soittimen ympärille. Perheiden oikeudesta yhteiseen aikaan on myös keskusteltu. Vähentääkö kouluilla iltapäivisin tapahtuva toiminta myös yksityisautoilun ja vanhempien iltaharrastusrumban tarvetta?  
 
Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategiassa taidekentän yhtenä tulevaisuuden uhkakuvana nähdään lasten ja nuorten taideharrastamisen heikentyminen ja eriarvoistuminen. 2020-luvulle tultaessa elinvoimaisen järjestelmän dynaamisen kasvun edistäminen ja uusien kohderyhmien löytäminen näyttäytyykin yhä tärkeäksi tehtäväksi – kuten järjestelmää vuosikymmeniä rakentaneille ihmisille.
 

Lähteet

Anttila, E., Jaakonaho, L., Juntunen, M-L, Martin, M., Nikkanen, H.M., Saastamoinen, R. & Turpeinen, I. 2017. Peruskoulu: Suomen suurin kulttuurikeskus. ArtsEqual-toimenpidesuositus. http://www.artsequal.fi/documents/14230/0/Koulu+kulttuurikeskus+PB/6539bc7d-4c69-4d62-a90f-91a0d12fbe6b

Niskanen, R. (2004). ”Kruuni sen tekköö. Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston Omakotisäätiö ja Lahden kaupunginmuseo. https://www.concis.fi/organisaatiomme/historiaa/

Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025. Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:20.http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79811/okm20.pdf

Tuomela, Helena. 2017. Soittavat nuoret koulussa: tapaustutkimus musiikkipainotteista koulua käyvien 6.-9.-luokkalaisten musiikkiaineiden opiskelumotivaatioon ja soittajaidentiteettiin liittyvistä arvostuksista. Itä-Suomen yliopisto.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2428-5/urn_isbn_978-952-61-2428-5.pdf