Teen Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa väitöskirjatutkimusta, jossa tarkastelen lasten ja nuorten osallisuutta osana suomalaista taiteen perusopetuksen musiikkioppilaitosjärjestelmää. Tutkimukseni on ollut osa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ArtsEqual-hanketta (2015-2021), joka tutki, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa. Tutkimustani on rahoittanut myös  Cerada, Suomen kulttuurirahasto, Mannerheimin lastensuojeluliiton tutkimussäätiö, sekä Emil Aaltosen Säätiö.

Tutkimuskontekstini, suomalainen taiteen perusopetus musiikkioppilaitosjärjestelmineen, on kansainvälisesti ainutlaatuinen järjestelmä, jonka menestymistä ja tuloksia on pidetty yhtenä suomalaisen koulutuksen menestystarinana.  Vaikka taiteen perusopetusjärjestelmä tavoittaa vuosittain eri taidelajeissa noin 134 000 lasta ja nuorta, tutkimustietoa taiteen perusopetuksesta on vähän.  Tutkimuksellisin keinoin tavoiteltu ymmärrys lasten ja nuorten näkökulmista onkin ensisijaisen tärkeää  koulutuksellisten käytäntöjen, arvojen ja tulevaisuuden painopisteiden tarkistamisessa. Tutkimustani edeltävä lasten ja nuorten soitonoppimista ja heidän kokemuksiaan suomalaisissa musiikkiopistoissa tarkastellut väitöskirja on Annu Tuovilan väitöskirja vuodelta 2003. Tuovilan väitöskirjan aineisto kerättiin 1990-luvun lopussa.  Opetusta suunniteltaessa on  kansainvälisellä tasolla havaittu, että lasten ja nuorten mahdollisuuksia tulla kuulluksi on vähän. Tämä siitäkin huolimatta, että pyrkimykset päätäntätasolla, Euroopan komission suosituksissa sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa, ovat olleet vastakkaisia. Lapsiasiavaltuutetun lapsistrategiaan liittyvässä lausunnossa todettiin, että kansallista lainsäädäntöä tulisi kehittää vastaamaan paremmin lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita.  Arvioinnit osoittavat, että Suomessa noin kolmasosassa kuntia ei ole lasten ja nuorten kuulemiselle tarvittavia rakenteita tai järjestelmiä.

"Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee
muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden
vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa
lasta koskevissa asioissa."
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, artikla 12.

Lapsen oikeuksien edistäminen otti merkittävän askeleen eteenpäin Suomessa helmikuussa 2021, kun kansallinen lapsistrategia toi uuden elementin julkisen politiikan sisältöihin: vaateen siitä, että lasten näkökulma otetaan huomioon kaikilla julkisen hallinnon tasoilla, kaikissa julkisen palvelun muodoissa.  Nykyiset perusopetuksen sekä taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmat korostavat oppilaiden osallisuutta niin oppimisympäristöjen suunnittelussa kuin tavoitteiden asettamisessa sekä oppimisen arvioinnissa. Pyrin tutkimuksessani selvittämään, miten lapset ja nuoret voitaisiin tuoda paremmin mukaan yhteiseen päätöksentekoon, sekä huomioimaan oppilaiden kokemustieto opetuksen ratkaisuissa. Yksi tutkimukseni keskeisimmistä kysymyksistä on:  Miten lapset ja nuoret rakentavat omia musiikinoppimisympäristöjään, jos heidän toimijuuttaan tähän tuetaan? Tutkimukseni metodologia pohjautuu kehittävään työntutkimukseen, jossa toteutetaan organisaation toimintatapoihin vaikuttavia interventioita, joiden keskeinen periaate toiminnan kehittämisessä on organisaation toimintatapojen kohdehistoriallinen analyysi ja uutta ennakoivien ratkaisujen moniäänisyys.

---